С НОВЫМ ГОДОМ – HYVÄÄ UUTTA VUOTTA

Kun Suomessa on kinkut sulateltu, Venäjällä ruvetaan valmistautumaan yhteen tärkeimmistä juhlista, eli vastaanottamaan ja viettämään uutta vuotta. Venäjällä on kymmenen päivän lomajakso alkaen uuden vuoden päivästä. Silloin kaikki virastot ja koulut ovat kiinni ja muutenkaan mitään virallisia tapaamisia ei kannata yrittää sopia.

Juhlinta aloitetaan hyvissä ajoin uuden vuoden aattoiltana. Kodeissa kokoonnutaan notkuvaan ruokapöytään. Maljoja kohotetaan moneen kertaan. Juodaan menneelle vuodelle ja lopulta tietenkin tulevalle vuodelle. Ja juuri muutamaa minuuttia ennen vuoden vaihtumista Venäjän presidentti tervehtii lyhyellä puheellaan kansalaisia. Ja jälleen kohotetaan maljoja. Ja iloinen juhlinta jatkuu pitkälle aamuun. Ja lomat kestävät monilla aina 10. päivään tammikuuta. Mutta 24h kaupat ovat auki lomapyhinäkin.

Seuraavaksi nopea vilkaisu menneen vuoden syksyyn Pietarissa ja Suomi-talolla.

Syksyllä oli monenlaista tapahtumaa Pietarissa, jossa myös LUT oli edustettuna. Syksy varmaan alkoi ”Women´s Fun Run”-juoksutapahtumalla 10. syyskuuta. Tapahtuma oli järjestyksessään jo 6. ja keräsi jälleen tuhansia, tuhansia juoksijoita juoksemaan kymmenen kilometriä pitkin Pietarin upeita kaupunkikatuja. LUT oli yksi tapahtuman sponsoreista ja luonnollisesti oma tyttöjoukkue oli mukana, vahvistettuna tukijoukolla lähtöalueen LUT-standilla.

Syyskuun lopun viimeisenä viikonloppuna oli jälleen Venäjän Eurooppa-päivä, jolloin mm. Suomen pääkonsulaatissa oli avoimet ovet. Suomen korkeakoulut ja yliopistot olivat edustettuina ja venäläisillä nuorilla oli mahdollisuus hakea tietoa opiskelumahdollisuuksista Suomessa. Myös LUT on ollut monena vuonna omalla edustustollaan pääkonsulaatissa, niin nytkin.

Vielä aivan syyskuun lopussa Pietarin kansainvälisen innovaatiofoorumin yhteydessä oltiin viime vuotiseen tapaan mukana omalla ständilla.

Ja lokakuun alkupuolella oli vielä kansainväliset ICIEP-opiskelijamessut. Myös siellä LUT on perinteisesti ollut mukana muiden suomalaisten ja eurooppalaisten korkeakoulujen ja yliopistojen joukossa.

Helsinki-päivät Pietarissa alkoivat lokakuun alussa ja kestivät aina kuun puoleenväliin asti. Ne sisälsivät monenlaista kulttuuritapahtumaa. Myös Suomi-talolla oli vilkasta lokakuun toisella viikolla, mm. yrityspäivä tapahtuman muodossa, huipentuen Suomi-talon avoimiin oviin, jotka päättivät koko Helsinki-päivät tapahtuman. Kaksipäiväisten avointen ovien aikana Suomi-talo oli avoinna koko kansalle ja jokaisella Suomi-talon toimijalla oli mahdollisuus osaltaan osallistua tapahtuman järjestämiseen. Niin myös LUT osallistui omalla tavallaan ja otettiin mallia tutkijoiden-yö tapahtumasta.  Alla on kuvaa siitä, kuinka venäläisille nuorille näytettiin kalvosuodatus-menetelmän ihmeellisyyttä.

Marraskuun lopussa YLE Etelä-Karjalan toimitus kävi visiitillä Suomi-talolla, tehden lyhyen tv-jutun paikallisuutisiin, siitä miten Kaakkois-Suomi näyttäytyy Pietarissa. Joulukuun alussa juttu nähtiin TV:ssä Suomessa.

Itselleni erityisen tärkeä, mielenkiintoinen tapahtuma Pietarissa syksyn aikana oli ystäväni väitöstilaisuuteen osallistuminen marraskuun lopulla, GSOM:ssa (Graduate School of Management). Väitöstilaisuus Venäjällä poikkeaa hieman, esim. suomalaisessa yliopistossa tapahtuvasta. Kun Suomessa yleensä on yksi, ns. vastaväittelijä, niin Venäjällä on kokonainen jury (varmaan 20 henkilöä), jotka vuorollaan tenttaavat väittelijää. Ja väitös on venäjänkielellä. Väitös, jossa olin, oli tarkoitettu kestäväksi kahteen tuntiin. Mutta väitellyt laitettiin muutamassa kohtaa tiukille, ja väitös ylittyi tunnilla. Ja koko väitöstilaisuus kuvattiin, ja se oli nähtävissä myös internetissä. Ja ystävästäni lopulta tuli monivuotisen uurastuksen jälkeen PhD.

Syksy ja koko vuosi täällä Pietarissa huipentui siihen kun sain kutsun Itsenäisyyspäivän vastaanotolle, Suomen pääkonsulin residenssiin. Sinä päivänä pääkonsulaatin väellä oli työntäyteinen juhlapäivä, kun olivat ensin päivällä järjestäneet vastaanoton venäläisille kutsuvieraille. Ja illalla oli vastaanotto sitten pääasiassa suomalaisille toimijoille. Tiivis tunnelma, hyvää ruokaa, yleistä seurustelua, musiikkia sekä jatkotkin asiaan kuuluivat.

Joulukuun alussa olivat myös Duuman vaalit Venäjällä. Itseänikin pyydettiin osallistumaan niihin, nimittäin tulkin roolissa suomalaiselle medialle. Mutta juuri siihen aikaan, sinä viikonloppuna olin Suomessa ja sitä kokemusta en päässyt kokemaan. Vaaleja seurasi mielenosoituksia, myös Pietarissa. Niihin olisin voinut itsekin törmätä, mutta ainakaan toistaiseksi en ole niitä paikanpäältä nähnyt.

Kevät tuo mukanaan lisää vaaleja, siellä ja täällä. Mutta sitä ennen Venäjällä ja meillä juhlitaan uutta vuotta. Venäjällä pakkasukko tuo lahjoja kilteille lapsille ja maljoja kohotetaan niin monta kertaa, ettei niiden laskuissa pysytä. Uusi vuosi (Новый Год) on iso juhla Venäjällä. Se kannattaa jokaisen kokea, ainakin kerran elämänsä aikana.

***Henri Malkki***

Russian higher education is one of…

There are many different opinions about Russian higher education, about its development and progress.

Some specialists are ready to cooperate with Russian universities; some specialists think that there is no need to do it because universities are outdated and backward. But in order to make some conclusions we need know the background of Russian universities development and proved knowledge about reforms which are happening nowadays in the Russian education.

Firstly, I would like to describe the system of Russian higher education in Soviet time which is actually was very logical and structured. That’s why there are so many famous world Russian scientists which have graduated in Soviet time. We could remember here Zhores Alferov, Russian physicist and academic, winner of Nobel Prize; Sergey Kapiza, Russian physicist and professor of Moscow Physical and Technical University; Grigory Perelman, mathematician, who has made landmark contributions to Riemannian geometry and geometric topology, and many other names, especially from technical area of expertise as the main driver of progress. The main reason of such success was very broad education since secondary school when student of technical university studied at the same time with technical disciplines also many humanitarian subjects. All exams required the understanding of several specialties in order to get positive mark during the discussion with professor. Such word as “tests with multiply choice” wasn’t known 20 years ago in Russian universities. And the last point which made the education sound is the constant and strong connection with Russian enterprises in the field of research projects and employment for graduates. There is the need to mention here also scientists and professors who lived not in their time and studied issues which are needed today but “yesterday” such ideas were out of processes.

To sum up Russian (Soviet) higher education had multidisciplinary approach in studying process and constant work with companies…

During “perestroika” time the whole this structure was collapsed and each university had gone to the independent sailing with its own contacts with companies, research projects, educational programs, etc. During this time previous system in some points worked and in another points malfunctioned. Nevertheless, students didn’t lost their curiosity and desire to know more and deeper subjects which were provided in universities.

Nowadays, Russian higher education system has the reform which is targeted to structure and update the whole education concept up to the highest level in the world. As the target, Ten Russian Universities should be in the ranking of world leading universities up to year 2020 or already in nine years. The question is what has been done and is in the process of implementation in the education? Firstly, there was carried out the competition between universities for getting new status of national research universities and federal universities which will get funding and strict targets in the field of education development based on innovation aspects. Such universities already nowadays have the unique laboratories and equipment for research processes which would be difficult to find in other universities in the world. There is the opportunity to invite best leading specialists in different areas of expertise for some courses which could improve or support existed knowledge of Russian students. Together there were selected 27 national research universities and all of them have achieved already some results. For example, such universities as St. Petersburg State Polytechnic University, South Ural State University (Tcheljabinsk), Tomsk State University, Higher School of Economics (Moscow), Moscow Bauman State Technical University, St. Petersburg State University of Information Technologies, Mechanics and Optics, Tomsk State Polytechnic University, St. Petersburg Plekhanov State Mining University, etc. These universities successfully integrate science and education in the constant cooperation with companies for high-technologic sectors of Russian economy. At the same time 8 federal universities were created on the base of several universities in different areas of Russia. The aim of creation of new universities is the development of system of higher professional education on the basis of optimizing regional educational structures and strengthening links of educational institutions of higher education with economics and social sphere of the federal districts. Such federal universities as Ural Federal university, Siberian federal university, Southern federal university or Arctic federal university became famous with their strong cooperation with leading European university from the Netherlands, Germany and France; active participation in different funding projects as FP7, ENPI, Tempus, Erasmus Mundus, etc. And this is only the beginning…

Of course, everybody will continue this phrase “Russian higher education is one of…” with its own understanding and view of the situation but one thing I’m pretty sure, if we are not active in the cooperation with Russian universities, its professors and scientists today then other universities will do it instead of us… because temptation and possible future result are so promising and perspective!

Katja Novikova, Research Director, NORDI

The many faces of cross-border collaboration – Moni-ilmeinen rajat ylittävä yhteistyö

Torstaina 3.marraskuuta Lappeenrannan teknillisellä opistolla avattiin venäläisten lasten ja nuorten ympäristöaiheinen taidenäyttely. Tämä näyttely on hyvä esimerkki miten monipuolista ja monimuotoista rajat ylittävä yliopistoyhteistyö voi olla. Mutta miten kaikki sai alkunsa?

Syyskuun lopussa osallistuimme mm. LUTin hallinnon, NORDIn ja kansainvälisten palvelujen toimesta Pietarin kansainväliseen innovaatiofoorumiin. Foorumissa oli tarjolla erilaisia seminaareja, mm. kansainvälisestä innovaatioyhteistyöstä (International co-operation in business and innovation). Ohjelma löytyy osoitteesta http://forum.spbinno.ru/i2011en/program/index.php. NORDIn tutkimusjohtaja Katja Novikova ja kehityspäällikkö Leila Armila osallistuivat foorumin aikana järjestettyyn projektiseminaariin. Projektin tavoitteena on mm. yhdessä LUTin Pietarilaisten yliopistoyhteistyökumppaneiden kanssa kehittää ja tehostaa rajat ylittävää yliopistoyhteistyötä.  Innovaatiofoorumin aikana LUTilla oli näyttelyosasto yhdessä Lappeenrannan kaupungin ja Lappeenranta Innovationin kanssa. Osastollamme oli NORDIn henkilökunnan lisäksi edustus LUTin kansainvälisistä palveluista. Osastolla vierailikin paljon venäläisiä nuoria, jotka olivat kiinnostuneita opiskelumahdollisuuksista yliopistossamme.

Tämän Pietarin kansainvälisen Innovaatiofoorumi vierailun yhteydessä rehtori Ilkka Pöyhönen ja Nordin tutkimusjohtaja Katja Novikova kävivät myös vierailulla edistämässä jo vuosien ajan kestänyttä hyvää yhteistyötä Pietarin Plant Polymers yliopistossa.  Tämän vierailun aikana heillä oli mahdollisuus tutustua ”Ympäristö ja Me” -näyttelyyn kansainvälisten asioiden vararehtori Nadezhda Khorydevan johdolla.  Plant Polymersilla on tiloissaan paperin historiasta kertova museo sekä kolme näyttelyhallia, joissa näyttelyt vaihtuvat kuukausittain. Ympäristö ja me – näyttely pidettiin kansainvälisen nuorten konferenssin ja BIOS - 2011 – tapahtuman yhteydessä. Tilaisuudet olivat Itämeren ja Laatokan alueiden yliopiston opiskelijoiden sekä koululaisten ympäristöyhdistyksen järjestämiä.  Näyttelyssä oli esillä noin kuusisataa teosta, jotka kuvaavat venäläisten lasten suhdetta ympäristöasioihin ja esittävät heidän näkemyksiään yhteisen planeettamme tulevaisuudesta. Näyttelyn ideana on näyttää ihmisille luonnon tärkeys käyttämällä taideteoksiin luonnosta saatavia materiaaleja.

Nähdessään nuo lasten tekemät työt rehtori Pöyhönen ja tutkimusjohtaja Novikova ajattelivat, että he haluaisivat esitellä niitä myös suomalaisille lapsille, nuorille ja myös LUTin muulle henkilökunnalle. Niinpä kotimatkalla junassa innovoitiin ja keksittiin, että näyttely sopisi loistavasti ohjelmaksi LUTilla 4.11 järjestettävään ”Tieteen ilta Green Campuksella ” – tapahtumaan, NORDIn yhteiselle osastolle EKIn ja TBRCn kanssa. Tänne olimme yhdessä jo ideoineet mm. energiasäästävän nojatuolimatkan Pietariin ja lapsille ympäristöaiheisten rintamerkkien valmistamisen.

NORDIn tärkeä tehtävä on sisäisen ja ulkoisen yhteistyön kehittäminen. Mottomme ”makes things happen” toteutuu kaikessa tekemisessämme. Pieni ”idean poikanen” junassa ja 3.11. rehtori Pöyhönen ja Plant Polymersin kansainvälisistä asioista vastaava Nadezhdha Khodyreva avasivat taidenäyttelymme virallisesti hienoin seremonioin. Olimme saaneet meille 45 eri-ikäisten lasten ja nuorten tekemää teosta, joita henkilökuntamme ja LUTin vieraat pääsevät ihailemaan kahden viikon ajan, 17.11. asti. Mukana avajaisissa olivat LUTin henkilökunnan lisäksi Plant Polymersin museon johtaja Vladimir Kiselev sekä Sammonlahden 9. luokan oppilaita opettaja Raimo Alaraatikan johdolla. Sammonlahden koulu kuuluu kansainväliseen Eco Schools ohjelmaan, jonka avulla koululaisille tuodaan esille ympäristöasioita. Oppilaille esiteltiin projektipäällikkö Marko Kasurisen toimesta myös yliopiston Green Campus hanketta ja todettiin, että alueen ympäristöön liittyvissä asioissa voimme myöhemminkin yhdistää voimiamme.

Innovatiivisen yhteistyön edistämisen eräs edellytys on puitteiden ja suotuisten edellytysten luominen yhteistyölle ja sitä edistäville hankkeille. Rajat ylittävä yhteistoiminta tuo tähän omat haasteensa, jossa mm. verkostoituminen ja sujuva kommunikaatio ovat ehdoton edellytys toiminnan onnistumiseksi. Vuorovaikutteisuutta voi edistää monin tavoin. Mm. tämä taidenäyttelyn järjestäminen (vaikkei se olekaan meidän ns. ydintoimintaa ja ydinosaamista) on osoitus siitä miten pienestä ajatuksesta päästään moniulotteiseen useita eri osapuolia yhdistävään rajoja ylittävään yhteistoimintaan, jossa monet toimijat edistävät ja kehittävät yhteisiä kohteita. Elinympäristömme ja sen kehittäminen on valtava haaste ja taatusti meidän kaikkien ajatuksia lähellä. Meidän tärkeä tehtävä on tuoda yliopistolle osaamista tutuksi ja läpinäkyväksi. Tällä kertaa toteutimme sitä näin.

The trip from Saint-Petersburg to Moscow…

I think that I don’t make mistake if I say that we are always waiting for summer and it flies by in a flash! This summer is not exception and we are again immersed in autumn time with new tasks, challenges and adventures in NORDI. But before we concentrate on that, I would like to tell you about my trip during holidays which is somehow related to our areas of interests in the research centre…my trip from Helsinki to Moscow by car, more than 1000 km, new small cities between Saint-Petersburg and Moscow.

Related to this trip I remember one famous book from classic Russian literature which was written by Aleksander Radischev with the title “The trip from Saint-Petersburg to Moscow”. On the pages of this book the author described small towns and villages between two big cities and inserted his philosophical thoughts about social system in Russia in 18^th century. Especially because the content of this book included only names of these small towns, the censor gave the permission for the publication and many people had the opportunity to read about social and political views of Aleksander Radischev to the situation in Russia.

I read and studied this literature work in the school and only now during my holiday trip I remembered it and understood many expressions of the author about Russia, Russian people and the life between Saint-Petersburg and Moscow… During my trip I had mixed feelings because insight of me there was the fight between the habit to comfort and at the same time my eyes saw the most beautiful landscapes, historical small churches and people which live in wood houses from the both sides of the road. In some parts of the trip the road was of poor quality and because of that there is no opportunity to feel yourself comfortable but this possibility to touch to the Russian culture and feel some parts of the Russian soul makes you forget about any difficulties or inconveniences.

But I start since the beginning, or the first town which you could pass, when go to Moscow direction, and this is Vyborg or Viipuri in Finnish. This is the city which has the long history and was established by Swedish king during the Middle Ages.

Close to Vyborg there is located the cultural capital city of Russia, Saint-Petersburg which was established by tsar Petr the Great in year 1703. This is “the window to Europe” for Russia as was told by tsar Petr. Tsar Petr was wise governor and by means of Saint-Petersburg he made Russia more open for European countries and improved the cooperation between European countries and Russia in the field of trade, construction, education and culture. Saint-Petersburg has many historical places, museums and monuments. Saint Petersburg is also home to The Hermitage, the largest art museum in the world. Many people from the whole world come to this city in order to attend famous world performances in Mariinsky Theater. It’s possible to describe this city more and more but it’s better to go there and see all these sights by eyes.

The next city which you pass by the trip to Moscow and which I would like to mention here is Velikiy Novgorod. This beautiful city is lies along the Volkhov River just below its outflow from Lake Ilmen.  No other Russian or Ukrainian city can compete with Novgorod in the variety and age of its medieval monuments. The foremost among these is the St Sophia Cathedral, built between 1045 and 1050. The Novgorod Kremlin, traditionally known as the Detinets, also contains the oldest palace in Russia (the so-called Chamber of the Facets, 1433), which served as the main meeting hall of the archbishops; the oldest Russian bell tower (mid-15th cent.), and the oldest Russian clock tower (1673). A visit to Novgorod usually leaves guests with unforgettable impressions of the inimitable and majestic Novgorod landscape. There are enchanting sights on the boat tour of Lake Ilmen and the Volkhov river.

The next small city which is very popular nowadays among president of Russia, Dmitry Medvedev and Prime-minister, Vladimir Putin, is Valday. They like to go to this small place for the vacation and also to organize meetings and working appointments there, especially in summer time.

As I mentioned already there are many small towns and villages which you pass through between Saint-Petersburg and Moscow. As people live in these villages usually making household by themselves (growing vegetable and fruits, getting milk from cow or goat, etc.), they also sell figurines made from wood and other hand-made things along the road. Also you have the opportunity to buy brooms, samovars, or drink genuine Russian tea from such samovar with Russian pies which are very delicious. One of such places is Bologoe which is famous because of one old Russian song: “Bologoe, Bologoe, Bologoe, it’s somewhere between Leningrad and Moscow”…

Bologoe is located in 164 km far from next city which I passed and this is Tver. Tver, which is north of Moscow, was formerly the capital of a powerful medieval state and a model provincial town in the Russian Empire, with a population of 60,000 on January 14, 1913 as mentioned in Encyclopedia. It is situated at the confluence of the Volga and Tvertsa Rivers. The city was known as Kalinin from 1931 to 1990. Nowadays Tver is large industrial center with the population 400 000 people. You could visit also many historical churches in Tver and plunged into the times of Aleksander Nevsky. 

So, very soon you will be in Moscow region with small towns as Klin and Solnechnogorsk, and many villages. My trip went through successfully and finally I was in the capital city of Russia, Moscow where my parents waited for me.  I would like to say that this trip gave me the opportunity once again to remember that Russia is so large, there are so many different cities, small towns and villages there, so many beautiful landscapes and even untouched nature. It means that new educational year in NORDI will be also interesting, challenging, with many new trips to Russian cities, universities and many new co-operations which give us new research projects and publications with olad and new friends from leading Russian universities from Saint-Petersburg, Moscow and maybe Velikiy Novgorod and other cities, who knows... And before next summer vacations we could say that we know about Russia a little bit more than nowadays… 

***

Katja Novikova, Research director, NORDI

Open Your Research -seminaari- Monitieteisten yksiköiden yhteinen ponnistus

Ajatus vahvistaa LUTin monitieteisten yksiköiden EKIn, TBRC:n ja NORDIn yhteistyötä on muhinut jo pitkään. Yhteistyötä on toki aina tehty. Kevään aikana päätettiin sitä kuitenkin edistää entistä määrätietoisemmin ja näin syntyi ensimmäinen "Open Your Research – Science Across Boundaries" -seminaari, joka pidettiin Lappeenrannan teknillisellä yliopistolla vararehtori Veli Matti Virolaisen isännöimänä lämpimänä kesäkuisena keskiviikkoiltapäivänä  8.6.2011.

Seminaarissa tarkasteltiin tiede- ja muitakin rajoja ylittäviä tutkimusaiheita ja -hankkeita kolmen alustuspuheenvuoron kautta. Puhumassa olivat Valentina Fava, Pami Aalto ja Outi Cavén-Pöysä. 

Jean Monnet -professori ja Jean Monnet -keskuksen johtaja Pami Aaalto Tampereen yliopiston johtamiskorkeakoulusta käsitteli esitelmässään ”Interdisciplinary cooperation within the framework of the Northern Dimension Institute: Examples from energy sector research” energiapolitiikan tutkimuksen talousmaantieteellisiä, rahoituksellisia, institutionaalisia sekä ympäristöllisiä ulottuvuuksia. Kokonaiskuvan saamiseksi ja energiapolitiikan täysimittaiseksi ymmärtämiseksi tarvitaan tieteidenvälistä yhteistyötä. Toisin sanoen energiapolitiikan tutkimus osoittaa yhteistyön tarpeen teknillisten ja insinööritieteiden, taloustieteiden, politiikka- ja oikeustieteiden sekä ympäristötutkimuksen välillä.

Akateemisen ja yrittäjyyden sekä liiketoiminnan risteyskohdissa toimiva käytännön tuotekehityksen asiantuntija, opettaja ja yrittäjä Outi Cavén-Pöysän totesi esityksessään “Why would I want to check my pulse on my watch?” - A multidisciplinary journey to discover consumers’ motives”, että eturivin globaalit yritykset panostavat tuotekehityksensä asiakkaiden motiivien ja käyttäjäkokemuksen syvälliseen ymmärtämiseen. Hän kuljetti kuulijat matkalle, jossa eri näkökulmia ja tieteenaloja vaihtaen saimme erilaisen kuvan siitä, mikä on tärkeää ja millaisen tiedon varassa tuotetta tulisi kehittää.

Valentina Fava on tutkija Helsingin yliopistosta. Hänen tuore tutkimuksensa, jota hän seminaari-iltapäivässä esitteli, tarkastelee Fiatin ja Renaultin toimintaa SEV-maiden alueella 1960-luvun alusta 1980-luvun loppuun. Tutkimus yhdistää eri tieteenalojen lähestymistapoja. Hän puhui otsikolla “Big Business and Cold War: Fiat in the USSR (1965–1985)” ja kertoi mm. siitä, mitä näistä yhteishankkeista voitiin oppia ja kuinka rautaesiripun eri puolilta tulevat insinöörit ja teknikot tukivat toisiaan ja tekivät yhteistyötä?

Alustusten jälkeen monitieteisten tutkimusyksiköiden edustajat Pertti Kolari (EKi), Katja Novikova (NORDI) ja Jukka Hallikas (TBRC) kommentoivat esityksiä ja toivat esille omia kokemuksiaan tieteiden välisestä yhteistyöstä.

Tilaisuus sai erittäin hyvä vastaanoton ja se koettiin onnistuneeksi. Paikalla oli n. 40 hlöä LUT:n eri tiedekunnista ja tutkimusyksiköistä. Esitykset toivat mielenkiintoisesti esille monitieteellisten tutkimusten haasteita ja rikkautta. Monitieteisyys todettiin tärkeäksi. Tieteenalojen välinen vuorovaikutus tuo tutkimukseen erilaisia tieteellisiä näkökulmia ja näin täydentää tutkimusta. Yhteinen tutkimuskohde motivoi ja toisiaan täydentävät resurssit myös mahdollistavat tutkimuksen tehokkaan organisoinnin. Seminaarin välitön tunnelma edisti vilkasta keskustelua osanottajien välillä. Samalla teemalla jatketaan tulevana syksynä työpajojen muodossa.

Seminaari osanottajia valmistautumassa esityksiin.

Toukokuun terveisiä Suomi-talolta

Juhlapyhät Venäjällä

Pääsiäinen on Venäjällä suuri kirkollinen juhlapyhä, kuten meillä Suomessa. Toisin kuten meillä pitkäperjantai ja 2.pääsiäispäivä ovat lomapäiviä, Venäjällä ne ovat normaaleja työpäiviä. Myös Suomi-talolla, jossa jokaisen suomalaisen organisaation, toimijan ja yrityksen palveluksessa on vähintään yksi venäläinen työntekijä, tämä näkyi niin, että melkein poikkeuksetta kaikki suomalaiset olivat pääsiäislomilla, mutta venäläiset olivat normaalisti töissä pitkäperjantaina sekä 2.pääsiäispäivänä.

Mutta vapun tienoilla, jolloin Suomessakin juhlitaan kovasti, Venäjällä toukokuun ensimmäinen viikko, huipentuen 9.5. Voitonpäivään, on loma-aikaa. No virallisia vapaapäiviä ovat vapun jälkeinen sekä siitä seuraava maanantai. Heti vapun jälkeisenä maanantaina Suomi-talollakin oli hiljaista. Myös suomalaisista oli vain muutama pistäytynyt Suomi-talolle töihin, syystä että tapaamisia ei voinut järjestää venäläisten kanssa johtuen lomajaksosta. Ja Voitonpäivän maanantaina talossa ei varmasti ollut ketään muuta kuin vartija.

Lappeenranta – Imatra päivä

Toukokuun 12. päivä Pietarissa järjestettiin Lappeenranta-Imatra päivä, jossa oli mahdollisuus tutustua Lappeenranta-Imatra seudun matkailu-, shoppailu, bisnes- ja opiskelumahdollisuuksiin. Tapahtumapaikkana oli Pietarin kulttuuri- ja taideyliopisto Pietarin keskustassa. Myös LUT oli edustettuna kahdella MITIM opiskelijalla ja yhteensä kolmella edustajalla. Paikalla oli myös venäläistä mediaa, jotka olisivat halunneet kuulla myös LUT:sta. Lopulta aika riensi niin nopeasti, että kaikilla tapahtumaan osallistujilla ei ollut mahdollista pitää esitelmää/puhetta. Kuitenkin pääsin antamaan haastattelun yhdelle isolle venäläiselle nettiportaalille. Tapahtumapaikan yliopiston, Pietarin kulttuuri- ja taideyliopiston kansainvälisten suhteiden päällikön kanssa sovittiin tapaamiset seuraavalle päivälle Suomi-talolla, jonne he kolmen hengen delegaation kanssa saapuivatkin keskustelemaan mahdollisista yhteistyökuvioista. Aika näyttää, kuinka niissä lopulta käy.

Teknillisen tiedekunnan vierailu Suomi-talolla

Teknillisen tiedekunnan ryhmä dekaanin johdolla vieraili Pietarissa 12.–14.5. Ensimmäisenä vierailukohteena heillä oli Suomi-talo heti 12.5. Joten itselläni päiväohjelma jatkui Lappeenranta-Imatra päivän jälkeen oppaana Suomi-taloa näyttäen teknillisen tiedekunnan porukalle. Vilkaisimme myös Suomi-talon studioasuntoja, joita LUT:lla on kaksi vuokrattavana. Asuntoja oli sisustettu sitten viime näkemäni ja tekivät aivan hyvän vaikutuksen, ilmeisesti myös muuhun porukkaan. Asuntojen sisustus tulee vielä muuttumaan, kun niihin tulee vielä ripaus LUT ilmettä mukaan.

Bolshaya Konyushennaya kadulla, jossa Suomi-talo sijaitsee, rakennustyöt edistyvät rivakkaa vauhtia. Tarkoittaa sitä, että näillä näkymin katu tulee valmiiksi kävelykaduksi vielä tämän vuoden aikana, jopa kesän jälkeen. Joten hyvää tulevaa alkukesää on hyvä toivottaa Suomi-talolta!

ps. Tätä juttua julkaistessa on kerrottava, että itse asiassa tuo kävelykatu olikin valmistunut jo viime viikolla!

=================================================================
Henri Malkki

Odessan helmen metsästys - matkalla Venäjän voitonpäivänjuhliin

Venäjän voitonpäiväjuhla 9.5.

Miten vietän, tästä se kaikki alkoi.

Lähdenkö katsomaan paraatia Stalingradiin, nykyiseen Volgogradiin, kaupunkiin, josta saksalaiset käännytettiin takaisin Saksaan, vai, … käynkö nyt Odessassa, kaupungissa, jossa jäi käymättä 80 –luvulla, kun muut työmaan miehet ja naiset sinne suunnistivat. Vuokraemännän mielipide voitti, mene Odessaan, siellä sinua kannatellaan käsillä.

Niin, sitten matkaan Suomen asemalle ja lipun ostoon. Pietari-Odessa, lippu tuli. Lähtö oli minuuttia vaille puolenyön 6.5. Vaunupalvelija, joka tarkasti lipun vaunun ovella sanoi, että voi olla, että sinut ajetaan junasta ulos, kun sinulla ei ole Valkovenäjän transit-viisumia. Huh. Ei kai se nyt ole kovin suuri juttu ostaa sellainen junasta  tai sopia asia muuten. En ollenkaan tiennyt olevani matkalla Valkovenäjälle.

Olin ihan tyytyväinen matkaani kunnes 7.5 illalla puoli kahdeksan ennen Gomelia hyttiini tuli 4 tullimiestä etsimään sitä suomalaista ja herrat sanoivat, että matka päättyy nyt tähän. Ulos junasta. Kerää tavarasi. Kysyin, että eikö ole mitään tehtävissä. Lisäksi kerroin yliopistoyhteistyöstämme Valkovenäjän kanssa ja että minulle ei ole kukaan kertonut Valkovenäjän transit-viisumista. En myöskään  tiennyt koko junan Valkovenäjälle menevänkään.  Jalallani en ole astunut Valkovenäjän maaperälle.

 Mikään ei auttanut. Ulos vain.  Paikan nimi oli Slovechno. Keskellä ei mitään - ei ihmisiä eikä rakennuksia. Juna lähti. Törrötin yksin asemalaiturilla. Tullimies tuli kanssani pieneen 1800 –luvun tönöön, jossa ukko lasin takana, rillit päässä leikkasi minulle saksilla palan paperia, joka oli junalippu takaisinpäin paikalliseen puujunaan (puupenkit) asemalle nimeltä Klinkovich. Lippu oli maksettava tasarahalla, 100 ruplaa. Raha onneksi löytyi. Puujunassa kuorsasi ukko puupenkillä pötköllään niin kovaa, että meinasi vaunu hajota. Toisessa penkissä oli perhe ja kolmannessa penkissä toinen ukko joi litran pullosta votkaa pullon suusta.  Vaunupalvelija olisi mielellään kuunnellut murheitani, mutta esitin ynseätä, kun ei kurjuuteni reposteleminen silloin minua huvittanut. Lukashenka menetti juuri nyt suomalaisen puolustajan, yhden , tavallisen rivikansalaisen.  Tullimies oli evästänyt minua, että etsi Klinkovichista taksi, joka vie sinut Venäjälle ja Venäjän kautta Ukrainaan, jossa on Odessa.

Kello 10.17 0lin Klinkovichissa ja kävelin aseman edessä olevan ensimmäisen taksin luo.  Kerroin, että tullimies kehotti etsiytymään Ukrainaan Venäjän kautta maanteitse ja kysyin lähteekö hän minua kyyditsemään. Taksi Nikolai oli nuori isä, jonka vaimon piti juuri synnyttää perheeseen perheenlisäystä ja vaimo pelkäsi päästää miestään öiselle matkalle vaarallisille teille ja ulkomaalaisen naisen kanssa. Nikolai kuitenkin lähti. Hän vaihtoi auton rekisterikilvet, otti taksimerkin pois auton katolta, haki kotoa passin, kahdelta ystävältä karttoja Venäjälle ja Ukrainaan ja lisäksi hän hankki neuvoja muilta takseilta Klinkovichissa. Valmistelut kestivät noin tunnin. Ajattelin, että nyt selvitään vain rauhallisella mielellä ja kauniilla puheilla.

Matka alkoi. Oli hirveän pimeää ja mahdoton hernerokkasumu, joka kesti läpi koko yön- jonka aikana emme nukkuneet ollenkaan. En uskaltanut nukahtaa, pelkäsin sitten kuskin nukahtavan. Juttelin koko matkan. Puhuimme Suomesta ja Valkovenäjästä. Nikolai ajoi ensin ystävänsä neuvosta lähimmälle kolmen valtion rajanylityspaikalle. Sumussa oli ajettava mateluvauhtia. Ensimmäisenä yllätyksenä olivat sumun keskeltä eteemme juosseet ketut.  Seuraavana oli vuorossa tapaaminen kuoleman kanssa.

Käännyimme suuresta liittymästä oikealle, vastaan tuli rekka, mutta rekan takaa automme eteen yhtäkkiä hyppäsivät auton etulyhtyjen valot. Rekka ja Nikolai ehtivät kääntyä yhtä aikaa vasemmalle ja nokkakolaria yrittänyt auto oikealle. Emme edes törmänneet. Näin läheltä kuolemaa en ole katsellut. Siinä vain ajattelin, että vielä ei ollut minun vuoroni. Pelästyä en osannut. Seuraavan yllätyksen tarjosi prostituoitu, joka oli hypännyt keskelle tietä ja yritti väkisin pysäyttää automme. Harmaa. Kaunis puku, huulissa kovasti maalia, ei laukkua eikä muitakaan matkatavaroita.

Rajalle ja tulliin päästyämme tullimies sanoi, että tästä pääsee läpi Nikolai, taksi, mutta en minä. Valkovenäjän viisumi puuttuu. Ajakaa Branskiin, 300 km, siellä on raja auki. Aamu alkoi sarastaa. Matkan pysäytti”Posteljooni Petja” (Nikolai kertoi tästä sarjakuvasankarista) joka kauppasi vihreitä kortteja. Ne olivat pakollisia. Ajoimme Petjan toimistoon. Uusi sukellus 1790 –luvulle- Huone, jonka keskellä töröttää iso rautapatteri, rautaheteka, jossa oli kova patja ja viltti, pöytä ja tuoli.  Petja kirjoittia vihreitä kortteja. Minä maksan. Matka jatkuu.

Tällä rajalla Valkovenäjän rajamies nukkuu kopissaan koppalakki pöydällä ja pää pöydällä. Ajamme läpi. Venäjän tulli helppo, Ukrainan ei. Täällä minua epäillään huumeiden ja lääkkeiden salakuljettajaksi ja kysytään, että mistä tulet ja minne menet. Mitä laukussa on. Menen Odessaan ja tulen Venäjältä. Valkovenäjää en mainitse. Matka jatkuu. Jonotimme rajalla yli tunnin verran. Sitten olimmekin jo Ukrainassa.

Nyt pitää löytää rata, juna ja asema. Ensimmäinen asema löytyy Gorodnja nimisestä kylästä. Minulla ei ole Ukrainan Griveneitä, ajamme torille vaihtamaan niitä torikauppiailta. Saan maan rahaa. On aamu, kello on yli kahdeksan. Nikolain pitäisi mennä kotiin. On laskun aika. Kaivan hänelle 250 euroa, 25 euroa jätän itselleni.

Odotan bussia Gorodnjassa  Cherrnigiviin päin, jossa on junia. Etäältä huikkaa toinen Nikolai, se joka näytti miltä mummolta torilla voi vaihtaa rahaa ”Tule kyytiin” Hän on pakannut autoonsa 3 naista takapenkille ja haluaa minut etupenkille. Mene kyytiin. Kyyti maksaa 23 griveniä jokaiselta meistä. Nikolai on elementissään ja hauskuttaa naisia. Minä vaan en jaksa puhua.  Muut naiset poistuvat. Nikolai paasaa ja ajeluttaa autollaan. Haluaisi näyttää puistot ja kirkot, mutta itse haluaisin jo matkaan ja eteenpäin kohti Odessaa. Busseja ei ole, juna löytyy 2 tunnin päästä. Ostan lipun härkävaunuun. Chernigievin ja Kiovan väli on kolme ja puoli tuntia, jonka nukun polsterilla sikeästi. Kanssamatkustajat herättävät minut pääteasemalla.

Matka Kiovasta Odessaan alkaa. Uusi juna, nyt on hyttikin. Nukun senkin matkan sikeästi. Odessassa olen kello 5 aamulla ja paraati Odessassa alkaa kello 11.00. Ehdin.

Odessan lesketkin itkevät ja kulkevat kukkien kanssa koko päivän. Sota ja muistot.

============================================================================

Sirpa Minkkinen toimii NORDIssa suunnitelijana. Hän on ollut kevään aikana Pietarissa avustamassa LUTin henkilöstöä Venäjään liittyvissä asioissa.

Tapahtumajärjestäjänä EU−Venäjä-yhteistyön ytimessä

Kevät on ollut NORDISSA kiireistä aikaa. Luonnon vihertyessä olemme vahvasti tukeneet Lappeenrannan teknillisen yliopiston (Lappeenranta University of Technology, LUT) tiedekuntia ja osastoja erilaisten projektihakemusten tekemisessä.

Olemme myös aloittaneet työn LUT:n Venäjä-osaamisen esiin tuomiseksi entistäkin vahvemmin.  Mielestämme NORDI on LUT:n erilaisten Venäjään liittyvien toimien ja henkilöiden yhdistäjä ja yhteistyön edistäjä. NORDI mahdollistaa, edistää ja toteuttaa tutkimukseen ja tieteen tekoon liittyviä tapahtumia ja toimia yliopiston EU−Venäjä-yhteistyön ytimessä.

Toukokuun loppu on suurten tapahtumien aikaa. Perinteisesti NORDI on toukokuussa järjestänyt oman ison NORDI-seminaarinsa. Asiantuntevien puhujien ja hyvien toimivien järjestelyjen ansiosta seminaarimme on vuosien saatossa saanut erittäin hyvää palautetta kävijöiltään. Vuonna 2010 varsinaista Nordi-seminaaria ei kuitenkaan enää sellaisenaan järjestetty.

Sen sijaan viime keväänä NORDI ja sen väki kantoi oman kortensa kekoon Lappeenrannan kaupungin järjestämään, ensimmäiseen EU−Venäjä-innovaatiofoorumiin ja erityisesti sen avajaispäivään, joka järjestettiin LUT:lla. Kyseinen päivä on jäänyt mieleeni erityisesti siinä mielessä, miten hienosti − ja kuitenkin ruohonjuuritasolla − yhdistimme voimamme ja saimme aikaiseksi näyttävän päivän, jonka aikana runsaslukuinen innovaatiofoorumin osallistujajoukko pääsi tutustumaan kansainvälisen yliopistokaupungin kansainväliseen yliopistoon.

Samaan aikaan viimekeväisen EU−Venäjä-innovaatiofoorumin kanssa LUT isännöi kansainvälistä virtuaalisuunnittelun IMSD 2010-konferenssia, joka toi Lappeenrantaan 250 huippututkijaa 35 eri maasta ympäri maailmaa. Näiden kahden foorumin yhteensattuma teki tunnelmasta yliopistolla tuona päivänä , 25. toukokuuta 2010, vielä tuplasti kansainvälisemmän.

Nyt toukokuussa 2011 Lappeenrannan kaupunki järjestää järjestyksessään toisen EU−Venäjä
-innovaatiofoorumin. Tällä kertaa yliopistomme rooli on ollut lähinnä asiantuntemuksen antaminen ohjelman ideointiin ja foorumin markkinointi LUT:n omissa verkostoissa.  Viime vuoden tapaan esimerkiksi LUT:n opiskelijoita on valjastettu avustamaan foorumiin akkreditoituvia tiedotusvälineitä ja vieraita. Lisäksi LUT on antanut tilojaan käyttöön innovaatiofoorumin pre-konferensseihin tiistaina 24. toukokuuta 2011.

Yksi pre-konferensseista on järjestyksessään toinen FRIU:n eli Suomalais-venäläisen innovaatioyliopiston tieteellinen konferenssi (The 2nd Finnish-Russian Innovation University, FRIU, Scientific-Practical Conference). NORDI:n henkilökunta vastaa konferenssin käytännön järjestelyistä sataprosenttisesti. Konferenssi tuo yhteen eurooppalaisia ja Venäläisiä yliopistoja ja yrityksiä, jotka ovat kiinnostuneita verkostoitumaan tekniikkaan, talouteen tai muotoiluun liittyvien innovaatioiden aloilla.

FRIU-konferenssissa kuullaan eri alojen asiantuntijoiden mielenkiintoisia puheenvuoroja (katso tarkemmin www.lut.fi/friu), ja konferenssiin osallistuvilla vierailla on mahdollisuus keskustella asiantuntijoiden kanssa. NORDI vastaa konferenssin käytännönjärjestelyistä eli järjestämme puitteet ja näin mahdollistamme eurooppalaisten ja venäläisten tutkijoiden tapaamisen. Näin myös edistämme tieteellisen tutkimuksen tekemistä. Päivän aikana tuomme seminaarissa vahvasti esille myös LUT:n Venäjään liittyvää osaamista.

Samanaikaisesti FRIU-konferenssin kanssa LUT:lla järjestetään myös ICT-alan pre-konferenssi, jonka aamupäivän ohjelma on ollut yliopistomme vastuulla. Tuolloin puhutaan IT-alan standardoinnista. NORDI:n tehtävänä kyseisen pre-konferenssin toteuttamisessa on ollut saattaa eri toimijat yhteen.

Eli kuten kaikesta näkee  – ”Nordi makes things to happen !” eli mottomme mukaan toimimme aktiivisesti konkreettisen EU−Venäjä-yhteistyön ytimessä.

teksti: Leila Armila, NORDI, kehityspäällikkö

KEVÄÄN MERKKEJÄ PIETARISSA

Viime keväänä vaihdossa ollessani melkein hämmästelin, kuinka paljon vauhdikkaammin kevät eteni Pietarissa kuin Etelä-Suomessa, vaikka näin lähellä sijaitaan. Myös tällä hetkellä Pohjolan Venetsian kanaalit sulavat hyvää vauhtia. Pientä takapakkia kevään tuloon toivat toissa viikon räntäsateet. Mutta varmasti kohta myös työmiehet Suomi-talon edessä voivat hakata mukulakiviä ilman pipoja. Pietarin ydinkeskustan Bolshaya Konyushennaya -kadusta, jossa Suomi-talo LUT:n ja muiden suomalaisten edustustot toimistoineen sijaitsevat, ollaan parhaillaan rakentamassa kävelykatua. Työt aloitettiin viime syksynä ja kävelykadun valmistumisesta liikkuu kahdenlaisia huhuja. Katsotaan, josko kävelykadulla pääsee kävelemään törmäämättä työmiehiin vielä tämän vuoden puolella.

Itselläni on ollut ilo saada tehdä ja kokea monenlaisia asioita Suomi-talolla ja Nordissa: lähtien Nordin sivujen päivityksistä Pietarin yliopistojen rehtoreiden nimikirjoitusten keräilyyn. Suomen tasavallan Presidentin tapaamisesta monien erilaisten ihmisten tapaamiseen, niin LUT:n venäläisen partneriyliopiston opiskelijan keskusteluista, toissa viikon Vologdan alueen hallituksen edustajien keskusteluihin Suomen Pietarin Pääkonsulaatissa. Mielenkiintoisissa tapahtumissa olen saanut olla läsnä sekä osaltaan järjestämässä, lähtien Suomi-talon eri edustustojen avajaisista viime viikon FRIU (Finnish-Russian Innovation University) kokouksen järjestämiseen.

LUT:n toimesta on järjestetty pari omaakin tapahtumaa Suomi-talolla. Viime vuoden puolella FRIU:n ryhmä kokoontui Suomi-talolla, jolloin ensimmäisen kerran hyödynsimme Suomi-talon uudistettuja, ajanmukaisia kokoustiloja. Sen jälkeen LUT:sta tehtiin yhteisjuttu Aalto-yliopiston kanssa Venäjän Aika -lehteen. Artikkeli on luettavissa viime vuoden viimeisestä numerosta. Ja katsotaan mitä kaikkea mielenkiintoista kevät tuo tullessaan…

*************************************************************

Henri Malkki

FRIU: what you could find in this word?

I started to work for LUT and NORDI since last year, August and already during the first month I understood that I have found the place where there is very interesting and at the same time very challenging work. I would say that I started to respect all Finnish people which try to work with Russian market, study it, negotiate with Russian people, managing common projects. It’s possible to read about Russia, participate courses about this market and absolutely another thing is to work in this field, “building the bridge between EU and Russia, Finland and Russia” and I’m very proud that LUT and NORDI has the most important role in this!

Currently we have and support one of such projects as FRIU (Finnish-Russian Innovation University). You could ask what is the role of such university, why we try to develop this and what is the future of this network? Like you have already understood, this is the innovation university which combines technologies, business and design as the main areas of expertise. Also, this is the network or alliance between Finnish and Russian universities which creates opportunities for most effective and productive work in common research projects, educational and training programs. This is very young university with 3 years of history but already with some results such as common applications for several funding programs, training programs in the field of innovations for Russian groups, seminars and conferences.

During this spring we are planning to organize FRIU conference as pre-conference to EU-Russia Innovation Forum. This would be good opportunity for FRIU network to attract more highly respected participants of forum which could give us their recommendations and advices for further development of this alliance!

If you go to NORDI’s website you can find that currently FRIU includes only 6 universities from Russian side (from St. Petersburg) and 3 universities from Finland. But this network “Innovation University” started to be famous and popular in Russia and more and more universities would like to be the part of it. What is the interest for them from such membership? This is not the secret for the whole world that Finnish education is the best now internationally and Russian education has many reforms and changes nowadays. The opportunity to get advice from Finnish universities, participate in short-term training programs in Finland, create common master programs in the special field are just the minimum for FRIU participants!

If you permit me to dream a little bit, I would say to you that FRIU could in one day include Russian universities from different parts of this country (St. Petersburg, Moscow, Ural area, Siberia, etc.), majority of Finnish universities and such alliance will be open minded and creative with new innovative ideas not only in the field of education, but also in business, technologies and of course, design!

And NORDI is trying to do all the best in order my dreams come true!;))

With very warm wishes,

Katja

===================================================================
Katja Novikova is working as a reasearch director at Nordi.

Venäjä osaamista kartuttamassa

Olen nyt reilun vuoden ajan saanut tehdä työtä mielenkiintoisessa kansainvälisessä ympäristössä – Lappeenrannan teknillisen yliopiston (LUT) Pohjoisen ulottuvuuden tutkimuskeskuksessa, Nordissa. Työ täällä on tuonut eteeni itäisen naapurimaamme ja sen erityispiirteet sekä mahdollisuudet. Kuten kansainvälisyydestä vastaava vararehtorimme Minna Martikainen toteaa: ”Venäjä ja sen markkinoiden ymmärtäminen ovat LUT:n kansainvälistymisen keskeisiä elementtejä.  Meillä LUT:ssa tarvitaan lisää osaamista Venäjästä ja venäläisestä toimintaympäristö.”

Minulla on ollut tilaisuus osallistua LUTin koulutus- ja kehittämiskeskuksen järjestämään Kansainvälinen Liiketoiminta Venäjällä opintokokonaisuuteen Kurssi tarjoaa  mm. ”paitsi kattavan läpileikkauksen kansainvälisestä liiketoiminnasta venäläisessä toimintaympäristössä, myös tarkkaa tietoa niistä tekijöistä, jotka vaikuttavat yrityksen menestymiseen globaalissa toimintaympäristössä.” (katso http://developmentcentre.lut.fi/koulutukset.asp?kid=780).

Eräällä kurssilla yhtenä kurssilukemistona käytimme Simon Erik Olluksen vuonna 2008 ilmestynyttä Elinkeinoelämän valtuuskunnan (EVA) raporttia ”Venäläinen kapitalismi ja Suomi”. Raportissaan Ollus mielestäni kuvailee hyvin venäjäosaamista: ”venäjäosaamisen ydin on loppujen lopuksi kyky ymmärtää ja ennakoida Venäjän kehitystä ja sen vaikutusta Suomeen. Osaaminen lähtee asenteesta ja sen voisi luonnehtia koostuvan kahdesta komponentista: ymmärtämisestä ja aktiivisuudesta. Ymmärtäminen on mm taitoa tarjota omaa erityisosaamista aloilla, joista on hyötyä venäläisillä tahoilla. Aktiivisuus tarkoittaa kykyä ja uskallusta toimia Venäjän ja venäläisten kanssa.”

Tämä koulutus on jo tähän mennessä (kurssit ovat nyt puolivälissä) antanut minulle hyvän yleiskuvan Venäjästä globaalissa markkinataloudessa sekä mm. valottanut Venäjän muuttuvan toimintaympäristön haasteita ja mahdollisuuksia. Koulutus auttaa minua suoriutumaan paremmin haasteellisissa työtehtävissäni kasvattamalla henkilökohtaista ymmärrystäni Venäjästä ja Venäjän markkinoiden erityispiirteistä. Kansainvälisten yhteistyökumppaneiden kulttuurin ja maan ymmärtäminen helpottaa yhdessä tekemistä ja auttaa ymmärtämään toisinaan hyvin erilaisia tapoja käsitellä asioita.

Olen myös voinut ylpeänä todeta, että yliopistostamme löytyy erittäin korkeatasoista Venäjä osaamista. Luennot ovat olleet todella mielenkiintoisia. Aihepiirit ovat antaneet paljon yleistietoa, mutta tuoneet esille myös uusinta tutkimustietoa. Omia luennoitsijoitamme ovat täydentäneet alan erityisosaajat yhteistyöyliopistoista ja yritysmaailmasta. Mielenkiintoa on toki lisännyt myös aikuisopiskelun suoma etu: kurssilaisten omat kokemuksen ja näkemykset, joista olemme saaneet syntymään hyviä keskusteluja kurssipäivien aikana.

Vielä on edessä joitakin uusia kursseja. Seuraavaksi menemme opiskelemaan muutamaksi päiväksi Pietariin.  Pääsemme kartuttamaan Venäjä osaamistamme autenttisessa ympäristössä eräässä Venäjän suurimmista ja vanhimmista yliopistoista, Pietarin valtion yliopistossa.

==================================================================================

Kirjoittaja Leila Armila on LUTin tietojohtamisen aikuismaisteriohjelman  "kasvatteja" ja nykyään töissä Nordissa kehityspäällikkönä.

LUT Suomi- talolla

LUT on läsnä Suomi-talolla Pietarin metropolissa. Pietarin Suomi-talo on suomalaisen kulttuurin, tieteen ja elinkeinoelämän kohtauspaikka Pietarissa. Täällä toimii monien eri suomalaisten toimijoiden edustustoja, mm. kaupunkien edustustoja, Finpro, Finnvera, Suomalais-Venäläinen kauppakamari, Isku Interior, OP Pohjola, jne. Suomen Pietarin instituutti, jonka sijaitsee LUT:n toimistoa kerrosta ylempänä, vastaa tällä hetkellä talon hallinnosta Pietarissa. Instituutti edistää suomalaista ja venäläistä kulttuuri- ja tiedeyhteistyötä. Ylhäällä instituutin tiloissa on erilaisia näyttelyitä sekä ylimmässä kerroksessa instituutin yhteydessä toimii myös kirjasto.

Suomi-talolla toimii myös Pietarin suomalainen koulu. Muista Suomen yliopistoista Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulun Pienyrityskeskuksen ja CEMAT-tutkimuskeskuksen (The Center for Markets in Transition) yksikkö toimii LUT:n kanssa Helsinki-keskuksen tiloissa Suomi-talolla. Helsinki-keskus edustaa Helsingin, Tampereen ja Kotkan kaupunkeja. Ylipäänsä Suomi-talon tapaista keskittymää ei muilta mailta Pietarista löydy, joten siten täällä olevat suomalaiset voivat ylpeinä pitää maamme lippua korkealla.

Suomi-talo ja siten myös LUT ovat hyvillä paikoilla täällä Pietarin keskustassa. Suomi-talo, tai sen rakennus, joka on osa yli 160 vuotta vanhaa kirkkokartanoa, on käynyt läpi pitkän saneerauksen. Tuloksena ovat varsin edustavat tilat, joissa täällä olevien toimijoiden kelpaa työskennellä. Meillä LUT:lla on toimisto, jonka jaamme Finnveran kanssa.. Sen lisäksi käytössämme tyylikäs neuvotteluhuone. Sitä onkin jo käytetty  hyödyksi viime syksynä. LUT:lla on Suomi-talolla nyt myös käytössä kaksi studioasuntoa, joita pystytään tarjoamaan majoitusratkaisuina Pietarissa, esim. täällä vieraileville tutkijoille. Asuntojen toimivuutta testasimmekin viime viikolla. Muutamia hienosäätöjä lukuun ottamatta niihin kelpaa tarjota majoittautumaan.

 Lisää itse LUT:n toiminnasta Suomi-talolla, tapahtumista sekä kaikesta mahdollisesta Lappeenrannan ja Suomi-talon välillä kevään aikana voitte lukea vielä tulevissa blogi tarinoissa. Itse Suomi-talosta, mm sen historiikista, viime vuoden tapahtumista, toimijoista löytyy lisää Suomi-talon kotisivuilta:

http://www.suomi-talo.fi/

___________________________________________________________________________
Kirjoittaja Henri Malkki on LUTin opiskelija, joka on kevään töissä Nordissa tutkimusapulaisena ja myös tavattavissa Suomi-talossa.

Pohjoinen ulottuvuus tutkimuskohteena

Suomen lähihistoriassa 1990-luku oli mielenkiintoinen ajanjakso. Vuosikymmenen alussa Neuvostoliiton talous heikkeni olennaisesti. Kommunistinen supervalta hajosi vuonna 1991 ja jakaantui viideksitoista valtioksi. Tässä yhteydessä ”kylmä sota” loppui. Suomelle tärkeä ”idänkauppa”, toisin sanoen bilateraalinen clearing-kauppa itäisen jättivaltion kanssa tuli tiensä päähän. Suomen talous syöksyi syvään lamaan.

Kylmän sodan kaudella Moskova suhtautui epäluuloisesti läntisiin integraatiohankkeisiin. Tästä huolimatta Suomi onnistui pääsemään 1960-luvulla perustettuun Euroopan vapaakauppa-alueeseen (EFTA) liitännäisjäseneksi ja solmimaan vapaakauppasopimuksen EEC:n (EU:n edeltäjä) kanssa vuonna 1973. Maamme talouselämän kannalta molemmat sopimukset olivat elintärkeitä.

Neuvostoliiton hajottua ulkopoliittinen este Suomen EU-jäsenyydelle poistui. Samalla oli selvää, että jälkikommunistiset maat olivat pyrkimässä monilukuisesti EU:n piiriin. Suomelle oli tärkeää päästä EU:n jäseneksi ennen entisen itäblokin maita. Ruotsin ja Itävallan ohella Suomesta tuli EU:n jäsen 1990-luvun puolivälissä. Tässä yhteydessä EU sai pitkän rajan Venäjän kanssa.

Tätä tosiasiaa korosti kaksi vaalikautta pääministerinä toiminut Paavo Lipponen Brysselissä. Hänen mukaansa EU:n olisi kiinnitettävä erityistä huomiota Unionin uuteen koillisrajaan. Tässä yhteydessä syntyi Pohjoisen ulottuvuuden (PU) käsite. Vuonna 1999 PU:n käsite hyväksyttiin EU:n asiakirjoihin. Siihen liittyvän politiikan pääasiallinen tarkoitus on alun perin ollut se, että ”kylmän sodan” juoksuhaudoista voitaisiin siirtyä kumppanuuteen idän ja lännen rajalla.

Toimin 1990-luvun alkupuoliskolla Glasgown yliopiston professorina johtaen siirtymätalouksiin erikoistunutta laitosta. Skotlannissa Aberdeenin yliopistossa oli Pohjoismaiden seurantaan keskittynyt instituutti, jonka kanssa olin yhteistyössä. Virkaveljet Aberneenissä kutsuivat Lipposen puhumaan laitokseensa hänen virkakautensa alussa. Sain kutsun tilaisuuteen. Esitelmän jälkeen sain tilaisuuden jututtaa tuoretta pääministeriä.

Melko pian tämän jälkeen noudatin kutsua siirtyä professoriksi Lappeenrantaan, missä Pohjoinen ulottuvuus liittyi arkipäivään. Jälki-neuvostoliittolaisella kaudella tavarat, ihmiset ja palvelut olivat alkaneet liikkua itärajan yli entistä olennaisesti vapaammin. Venäjän puolella oli ryhdytty kansainvälisen rahoituksen turvin toteuttamaan ympäristöhankkeita, joista ei Neuvostoliiton aikana olisi edes voitu keskustella.

Vallitsevissa olosuhteissa ei ollut yllättävää, että huhut Pohjoiseen ulottuvuuteen liittyvän, akateemisen tutkimuksen rahoittamisesta lisääntyivät vuosisadan lähestyessä loppuaan. Kaakkois-Suomen kansanedustajat lobbasivat asian puolesta. Vuosisadan vaihteessa tapasin pääministeri Paavo Lipposen, jolta rohkenin kysyä asiaa suoraan. Hän arveli salaperäisesti, että myönteinen päätös ei ole mahdoton.

NORDI (Northern Dimension Research Centre) Pohjoisen ulottuvuuden tutkimuskeskus perustettiin vuonna 2003, kun Interreg-rahapaketti oli asian osalta saatu kasaan. Tämän järjestelmän periaatteena on se, että puolet rahasta tulee Brysselistä ja toinen puoli kotimaisista lähteistä. Raha ja sen käyttöön liittyvä vastuu jaetaan EU:n ja jäsenmaan välillä. Viranomaiset valvovat tarkasti rahan käyttöä, jotta väärinkäytöksiltä vältyttäisiin. Rahoituksen rakenteesta johtuen oli luonnollista, että kaikki NORDI:n julkaisusarjan selvitykset laadittiin englanniksi.

Alkuperäinen aikataulu 850 000 euron paketin käytölle oli kolme vuotta. Aikaa saatiin pidennettyä vuodella johtuen siitä, että eri tutkimusten valmistumisaikaa ei voitu täsmällisesti ennakoida.

Lipposen toisen kabinetin opetusministeri, Antti Kalliomäki, kävi henkilökohtaisesti Lappeenrannan teknillisessä yliopistossa tutustumassa NORDI:iin. Pian tämän jälkeen selvisi, että NORDI saa opetusministeriöltä kolmen vuoden lisärahoituksen (350 000 euroa vuodessa). Muistan hyvin, että ministeri teki itse muistiinpanoja palaverin aikana.

NORDI:n alkutaipaleella haettiin sen johtoon tohtoritasoista johtajaa kolmen vuoden sopimukselle. Erittäin mielenkiintoisten vaiheiden jälkeen todettiin, että sopivaa henkilöä ei löydy. Tästä johtuen hoidin tehtävää usean vuoden ajan professorin viran ohella. Tehtävä oli mielenkiintoinen, mutta haastava. Tuon rupeaman aikana NORDI:n julkaisusarjassa ilmestyi reilut 50 tutkimusraporttia, joista itse laadin kymmenkunta. Vapaa-ajan ongelmia ei juuri ollut.

NORDI:n toimintaan vakiintui vuotuinen seminaari, joissa aina esiintyi korkean tason asiantuntijoita. Soveltavaa tiedettä tuottavan tutkimuskeskuksen tarkoituksena oli saavuttaa laaja kuulija- ja lukijakunta, joka koostui yritysedustajista, virkamiehistä ja tiedottajista. Osanotto on vuodesta toiseen vastannut odotuksia.

Työskentely NORDI:ssa oli sikäli miellyttävää, että rahoitus ei ollut suoraan sidottu tiettyihin aiheisiin, vaan akateeminen vapaus oli tältä osin olemassa. Luonnollisesti sidosryhmien toiveet oli otettava huomioon raporttien aiheita valittaessa. Käytin tätä vapautta hyväksi esimerkiksi siten, että laadin ajankohtaisia katsauksia siirtymätalouden kehityksestä käyttäen lopputuotteita omien kurssien oppikirjoina. Tutkimuksen ja opetuksen yhdistäminen onnistui täten kätevällä tavalla.

=================================================================================

Kirjoittaja Tauno Tiusanen on LUTin emeritusprofessori ja Nordin ensimmäinen johtaja.