Open Your Research -seminaari- Monitieteisten yksiköiden yhteinen ponnistus

Ajatus vahvistaa LUTin monitieteisten yksiköiden EKIn, TBRC:n ja NORDIn yhteistyötä on muhinut jo pitkään. Yhteistyötä on toki aina tehty. Kevään aikana päätettiin sitä kuitenkin edistää entistä määrätietoisemmin ja näin syntyi ensimmäinen "Open Your Research – Science Across Boundaries" -seminaari, joka pidettiin Lappeenrannan teknillisellä yliopistolla vararehtori Veli Matti Virolaisen isännöimänä lämpimänä kesäkuisena keskiviikkoiltapäivänä  8.6.2011.

Seminaarissa tarkasteltiin tiede- ja muitakin rajoja ylittäviä tutkimusaiheita ja -hankkeita kolmen alustuspuheenvuoron kautta. Puhumassa olivat Valentina Fava, Pami Aalto ja Outi Cavén-Pöysä. 

Jean Monnet -professori ja Jean Monnet -keskuksen johtaja Pami Aaalto Tampereen yliopiston johtamiskorkeakoulusta käsitteli esitelmässään ”Interdisciplinary cooperation within the framework of the Northern Dimension Institute: Examples from energy sector research” energiapolitiikan tutkimuksen talousmaantieteellisiä, rahoituksellisia, institutionaalisia sekä ympäristöllisiä ulottuvuuksia. Kokonaiskuvan saamiseksi ja energiapolitiikan täysimittaiseksi ymmärtämiseksi tarvitaan tieteidenvälistä yhteistyötä. Toisin sanoen energiapolitiikan tutkimus osoittaa yhteistyön tarpeen teknillisten ja insinööritieteiden, taloustieteiden, politiikka- ja oikeustieteiden sekä ympäristötutkimuksen välillä.

Akateemisen ja yrittäjyyden sekä liiketoiminnan risteyskohdissa toimiva käytännön tuotekehityksen asiantuntija, opettaja ja yrittäjä Outi Cavén-Pöysän totesi esityksessään “Why would I want to check my pulse on my watch?” - A multidisciplinary journey to discover consumers’ motives”, että eturivin globaalit yritykset panostavat tuotekehityksensä asiakkaiden motiivien ja käyttäjäkokemuksen syvälliseen ymmärtämiseen. Hän kuljetti kuulijat matkalle, jossa eri näkökulmia ja tieteenaloja vaihtaen saimme erilaisen kuvan siitä, mikä on tärkeää ja millaisen tiedon varassa tuotetta tulisi kehittää.

Valentina Fava on tutkija Helsingin yliopistosta. Hänen tuore tutkimuksensa, jota hän seminaari-iltapäivässä esitteli, tarkastelee Fiatin ja Renaultin toimintaa SEV-maiden alueella 1960-luvun alusta 1980-luvun loppuun. Tutkimus yhdistää eri tieteenalojen lähestymistapoja. Hän puhui otsikolla “Big Business and Cold War: Fiat in the USSR (1965–1985)” ja kertoi mm. siitä, mitä näistä yhteishankkeista voitiin oppia ja kuinka rautaesiripun eri puolilta tulevat insinöörit ja teknikot tukivat toisiaan ja tekivät yhteistyötä?

Alustusten jälkeen monitieteisten tutkimusyksiköiden edustajat Pertti Kolari (EKi), Katja Novikova (NORDI) ja Jukka Hallikas (TBRC) kommentoivat esityksiä ja toivat esille omia kokemuksiaan tieteiden välisestä yhteistyöstä.

Tilaisuus sai erittäin hyvä vastaanoton ja se koettiin onnistuneeksi. Paikalla oli n. 40 hlöä LUT:n eri tiedekunnista ja tutkimusyksiköistä. Esitykset toivat mielenkiintoisesti esille monitieteellisten tutkimusten haasteita ja rikkautta. Monitieteisyys todettiin tärkeäksi. Tieteenalojen välinen vuorovaikutus tuo tutkimukseen erilaisia tieteellisiä näkökulmia ja näin täydentää tutkimusta. Yhteinen tutkimuskohde motivoi ja toisiaan täydentävät resurssit myös mahdollistavat tutkimuksen tehokkaan organisoinnin. Seminaarin välitön tunnelma edisti vilkasta keskustelua osanottajien välillä. Samalla teemalla jatketaan tulevana syksynä työpajojen muodossa.

Seminaari osanottajia valmistautumassa esityksiin.

Toukokuun terveisiä Suomi-talolta

Juhlapyhät Venäjällä

Pääsiäinen on Venäjällä suuri kirkollinen juhlapyhä, kuten meillä Suomessa. Toisin kuten meillä pitkäperjantai ja 2.pääsiäispäivä ovat lomapäiviä, Venäjällä ne ovat normaaleja työpäiviä. Myös Suomi-talolla, jossa jokaisen suomalaisen organisaation, toimijan ja yrityksen palveluksessa on vähintään yksi venäläinen työntekijä, tämä näkyi niin, että melkein poikkeuksetta kaikki suomalaiset olivat pääsiäislomilla, mutta venäläiset olivat normaalisti töissä pitkäperjantaina sekä 2.pääsiäispäivänä.

Mutta vapun tienoilla, jolloin Suomessakin juhlitaan kovasti, Venäjällä toukokuun ensimmäinen viikko, huipentuen 9.5. Voitonpäivään, on loma-aikaa. No virallisia vapaapäiviä ovat vapun jälkeinen sekä siitä seuraava maanantai. Heti vapun jälkeisenä maanantaina Suomi-talollakin oli hiljaista. Myös suomalaisista oli vain muutama pistäytynyt Suomi-talolle töihin, syystä että tapaamisia ei voinut järjestää venäläisten kanssa johtuen lomajaksosta. Ja Voitonpäivän maanantaina talossa ei varmasti ollut ketään muuta kuin vartija.

Lappeenranta – Imatra päivä

Toukokuun 12. päivä Pietarissa järjestettiin Lappeenranta-Imatra päivä, jossa oli mahdollisuus tutustua Lappeenranta-Imatra seudun matkailu-, shoppailu, bisnes- ja opiskelumahdollisuuksiin. Tapahtumapaikkana oli Pietarin kulttuuri- ja taideyliopisto Pietarin keskustassa. Myös LUT oli edustettuna kahdella MITIM opiskelijalla ja yhteensä kolmella edustajalla. Paikalla oli myös venäläistä mediaa, jotka olisivat halunneet kuulla myös LUT:sta. Lopulta aika riensi niin nopeasti, että kaikilla tapahtumaan osallistujilla ei ollut mahdollista pitää esitelmää/puhetta. Kuitenkin pääsin antamaan haastattelun yhdelle isolle venäläiselle nettiportaalille. Tapahtumapaikan yliopiston, Pietarin kulttuuri- ja taideyliopiston kansainvälisten suhteiden päällikön kanssa sovittiin tapaamiset seuraavalle päivälle Suomi-talolla, jonne he kolmen hengen delegaation kanssa saapuivatkin keskustelemaan mahdollisista yhteistyökuvioista. Aika näyttää, kuinka niissä lopulta käy.

Teknillisen tiedekunnan vierailu Suomi-talolla

Teknillisen tiedekunnan ryhmä dekaanin johdolla vieraili Pietarissa 12.–14.5. Ensimmäisenä vierailukohteena heillä oli Suomi-talo heti 12.5. Joten itselläni päiväohjelma jatkui Lappeenranta-Imatra päivän jälkeen oppaana Suomi-taloa näyttäen teknillisen tiedekunnan porukalle. Vilkaisimme myös Suomi-talon studioasuntoja, joita LUT:lla on kaksi vuokrattavana. Asuntoja oli sisustettu sitten viime näkemäni ja tekivät aivan hyvän vaikutuksen, ilmeisesti myös muuhun porukkaan. Asuntojen sisustus tulee vielä muuttumaan, kun niihin tulee vielä ripaus LUT ilmettä mukaan.

Bolshaya Konyushennaya kadulla, jossa Suomi-talo sijaitsee, rakennustyöt edistyvät rivakkaa vauhtia. Tarkoittaa sitä, että näillä näkymin katu tulee valmiiksi kävelykaduksi vielä tämän vuoden aikana, jopa kesän jälkeen. Joten hyvää tulevaa alkukesää on hyvä toivottaa Suomi-talolta!

ps. Tätä juttua julkaistessa on kerrottava, että itse asiassa tuo kävelykatu olikin valmistunut jo viime viikolla!

=================================================================
Henri Malkki

Odessan helmen metsästys - matkalla Venäjän voitonpäivänjuhliin

Venäjän voitonpäiväjuhla 9.5.

Miten vietän, tästä se kaikki alkoi.

Lähdenkö katsomaan paraatia Stalingradiin, nykyiseen Volgogradiin, kaupunkiin, josta saksalaiset käännytettiin takaisin Saksaan, vai, … käynkö nyt Odessassa, kaupungissa, jossa jäi käymättä 80 –luvulla, kun muut työmaan miehet ja naiset sinne suunnistivat. Vuokraemännän mielipide voitti, mene Odessaan, siellä sinua kannatellaan käsillä.

Niin, sitten matkaan Suomen asemalle ja lipun ostoon. Pietari-Odessa, lippu tuli. Lähtö oli minuuttia vaille puolenyön 6.5. Vaunupalvelija, joka tarkasti lipun vaunun ovella sanoi, että voi olla, että sinut ajetaan junasta ulos, kun sinulla ei ole Valkovenäjän transit-viisumia. Huh. Ei kai se nyt ole kovin suuri juttu ostaa sellainen junasta  tai sopia asia muuten. En ollenkaan tiennyt olevani matkalla Valkovenäjälle.

Olin ihan tyytyväinen matkaani kunnes 7.5 illalla puoli kahdeksan ennen Gomelia hyttiini tuli 4 tullimiestä etsimään sitä suomalaista ja herrat sanoivat, että matka päättyy nyt tähän. Ulos junasta. Kerää tavarasi. Kysyin, että eikö ole mitään tehtävissä. Lisäksi kerroin yliopistoyhteistyöstämme Valkovenäjän kanssa ja että minulle ei ole kukaan kertonut Valkovenäjän transit-viisumista. En myöskään  tiennyt koko junan Valkovenäjälle menevänkään.  Jalallani en ole astunut Valkovenäjän maaperälle.

 Mikään ei auttanut. Ulos vain.  Paikan nimi oli Slovechno. Keskellä ei mitään - ei ihmisiä eikä rakennuksia. Juna lähti. Törrötin yksin asemalaiturilla. Tullimies tuli kanssani pieneen 1800 –luvun tönöön, jossa ukko lasin takana, rillit päässä leikkasi minulle saksilla palan paperia, joka oli junalippu takaisinpäin paikalliseen puujunaan (puupenkit) asemalle nimeltä Klinkovich. Lippu oli maksettava tasarahalla, 100 ruplaa. Raha onneksi löytyi. Puujunassa kuorsasi ukko puupenkillä pötköllään niin kovaa, että meinasi vaunu hajota. Toisessa penkissä oli perhe ja kolmannessa penkissä toinen ukko joi litran pullosta votkaa pullon suusta.  Vaunupalvelija olisi mielellään kuunnellut murheitani, mutta esitin ynseätä, kun ei kurjuuteni reposteleminen silloin minua huvittanut. Lukashenka menetti juuri nyt suomalaisen puolustajan, yhden , tavallisen rivikansalaisen.  Tullimies oli evästänyt minua, että etsi Klinkovichista taksi, joka vie sinut Venäjälle ja Venäjän kautta Ukrainaan, jossa on Odessa.

Kello 10.17 0lin Klinkovichissa ja kävelin aseman edessä olevan ensimmäisen taksin luo.  Kerroin, että tullimies kehotti etsiytymään Ukrainaan Venäjän kautta maanteitse ja kysyin lähteekö hän minua kyyditsemään. Taksi Nikolai oli nuori isä, jonka vaimon piti juuri synnyttää perheeseen perheenlisäystä ja vaimo pelkäsi päästää miestään öiselle matkalle vaarallisille teille ja ulkomaalaisen naisen kanssa. Nikolai kuitenkin lähti. Hän vaihtoi auton rekisterikilvet, otti taksimerkin pois auton katolta, haki kotoa passin, kahdelta ystävältä karttoja Venäjälle ja Ukrainaan ja lisäksi hän hankki neuvoja muilta takseilta Klinkovichissa. Valmistelut kestivät noin tunnin. Ajattelin, että nyt selvitään vain rauhallisella mielellä ja kauniilla puheilla.

Matka alkoi. Oli hirveän pimeää ja mahdoton hernerokkasumu, joka kesti läpi koko yön- jonka aikana emme nukkuneet ollenkaan. En uskaltanut nukahtaa, pelkäsin sitten kuskin nukahtavan. Juttelin koko matkan. Puhuimme Suomesta ja Valkovenäjästä. Nikolai ajoi ensin ystävänsä neuvosta lähimmälle kolmen valtion rajanylityspaikalle. Sumussa oli ajettava mateluvauhtia. Ensimmäisenä yllätyksenä olivat sumun keskeltä eteemme juosseet ketut.  Seuraavana oli vuorossa tapaaminen kuoleman kanssa.

Käännyimme suuresta liittymästä oikealle, vastaan tuli rekka, mutta rekan takaa automme eteen yhtäkkiä hyppäsivät auton etulyhtyjen valot. Rekka ja Nikolai ehtivät kääntyä yhtä aikaa vasemmalle ja nokkakolaria yrittänyt auto oikealle. Emme edes törmänneet. Näin läheltä kuolemaa en ole katsellut. Siinä vain ajattelin, että vielä ei ollut minun vuoroni. Pelästyä en osannut. Seuraavan yllätyksen tarjosi prostituoitu, joka oli hypännyt keskelle tietä ja yritti väkisin pysäyttää automme. Harmaa. Kaunis puku, huulissa kovasti maalia, ei laukkua eikä muitakaan matkatavaroita.

Rajalle ja tulliin päästyämme tullimies sanoi, että tästä pääsee läpi Nikolai, taksi, mutta en minä. Valkovenäjän viisumi puuttuu. Ajakaa Branskiin, 300 km, siellä on raja auki. Aamu alkoi sarastaa. Matkan pysäytti”Posteljooni Petja” (Nikolai kertoi tästä sarjakuvasankarista) joka kauppasi vihreitä kortteja. Ne olivat pakollisia. Ajoimme Petjan toimistoon. Uusi sukellus 1790 –luvulle- Huone, jonka keskellä töröttää iso rautapatteri, rautaheteka, jossa oli kova patja ja viltti, pöytä ja tuoli.  Petja kirjoittia vihreitä kortteja. Minä maksan. Matka jatkuu.

Tällä rajalla Valkovenäjän rajamies nukkuu kopissaan koppalakki pöydällä ja pää pöydällä. Ajamme läpi. Venäjän tulli helppo, Ukrainan ei. Täällä minua epäillään huumeiden ja lääkkeiden salakuljettajaksi ja kysytään, että mistä tulet ja minne menet. Mitä laukussa on. Menen Odessaan ja tulen Venäjältä. Valkovenäjää en mainitse. Matka jatkuu. Jonotimme rajalla yli tunnin verran. Sitten olimmekin jo Ukrainassa.

Nyt pitää löytää rata, juna ja asema. Ensimmäinen asema löytyy Gorodnja nimisestä kylästä. Minulla ei ole Ukrainan Griveneitä, ajamme torille vaihtamaan niitä torikauppiailta. Saan maan rahaa. On aamu, kello on yli kahdeksan. Nikolain pitäisi mennä kotiin. On laskun aika. Kaivan hänelle 250 euroa, 25 euroa jätän itselleni.

Odotan bussia Gorodnjassa  Cherrnigiviin päin, jossa on junia. Etäältä huikkaa toinen Nikolai, se joka näytti miltä mummolta torilla voi vaihtaa rahaa ”Tule kyytiin” Hän on pakannut autoonsa 3 naista takapenkille ja haluaa minut etupenkille. Mene kyytiin. Kyyti maksaa 23 griveniä jokaiselta meistä. Nikolai on elementissään ja hauskuttaa naisia. Minä vaan en jaksa puhua.  Muut naiset poistuvat. Nikolai paasaa ja ajeluttaa autollaan. Haluaisi näyttää puistot ja kirkot, mutta itse haluaisin jo matkaan ja eteenpäin kohti Odessaa. Busseja ei ole, juna löytyy 2 tunnin päästä. Ostan lipun härkävaunuun. Chernigievin ja Kiovan väli on kolme ja puoli tuntia, jonka nukun polsterilla sikeästi. Kanssamatkustajat herättävät minut pääteasemalla.

Matka Kiovasta Odessaan alkaa. Uusi juna, nyt on hyttikin. Nukun senkin matkan sikeästi. Odessassa olen kello 5 aamulla ja paraati Odessassa alkaa kello 11.00. Ehdin.

Odessan lesketkin itkevät ja kulkevat kukkien kanssa koko päivän. Sota ja muistot.

============================================================================

Sirpa Minkkinen toimii NORDIssa suunnitelijana. Hän on ollut kevään aikana Pietarissa avustamassa LUTin henkilöstöä Venäjään liittyvissä asioissa.