Vaalit on käyty Venäjällä 4. maaliskuuta. Tulos oli odotettu. Ainakin siltä osin, että toista kierrosta ei tarvittu ja istuva pääministeri valittiin hänen kolmannelle presidenttikaudelle, yhden pääministerijakson jälkeen.
Mielenkiintoista oli olla ”vaalivalvojaisissa” Pietarissa. Vaalipäivänä päätin katsastaa, että kuinka ihmiset olivat liikenteessä Pietarin keskustassa. Sunnuntai oli aika normaali sunnuntai. Pietarissa oli varauduttu mahdollisiin mielenilmauksiin ainakin yhdessä päämielenosoituspaikoista, juuri yhden keskustan metroaseman sisääntulon edustalla. Poliiseja oli jonkin verran paikalla varmistamassa vaalipäivän rauhallisuuden. En tiedä, oliko minkäänlaista pientäkään joukko kokoontumista ollut paikalla, ennen kuin itse tulin metroasemalta ulos. Mutta ainakin sillä hetkellä oli rauhallista. Seuraavana päivänä sitten Moskovassa olivat suuremmat mielenilmaukset.
Nämähän olivat ilmeisesti, ainakin Venäjän historian rehdimmät vaalit. Vaalipaikoista, yhden televisiolähteen mukaan noin 95 prosenttia oli varustauduttu kameroilla. Ja ensimmäistä kertaa internetin kautta pystyttiin tarkkailemaan äänestyspaikkoja. Mutta silti väärinkäytöksiä eri raportointien mukaan esiintyi. Kamerat eivät tietenkään vielä itse takaa rehtiä vaaleja. Kuinka paljon mahdolliset väärinkäytökset vaikuttivat lopulliseen tulokseen, tai lähinnä siihen, että tulos olisi ratkennut ensimmäiseen kierrokseen? Tulos on joka tapauksessa selvä ja varmaan katse on jo laajemminkin ulkomailla kääntynyt Venäjän vaalien osalta tulevaan, eli kuinka tulevan Venäjän presidentin kanssa tullaan yhteistyötä tekemään.
WTO-jäsenyys tai tuleva sellainen on ollut varmaan toinen, ainakin yksi puhutuimmista aiheista Venäjällä. Viime joulukuussa 18-vuoden neuvottelujen ja odotuksen jälkeen Venäjä vihdoin hyväksyttiin WTO-jäseneksi. Vielä Venäjän täytyy sopimus ratifioida. Aikaa on kesään asti. Ja sinne asti se todennäköisesti meneekin. Se oli selvää, että ennen presidentin vaaleja ratifiointi ei tule tapahtumaan. Eikä tapahtunut. Ratifiointi tullaan tekemään, mitä suurimmalla todennäköisyydellä tulevan presidentin virkaanastujaisten jälkeen. Eli varmaan joskus kesäkuussa.
Pietarin valtionyliopiston taloustieteiden tiedekunnan maailmantalouden oppiaineen johtaja esitelmöi Suomen pääkonsulaatissa helmikuun alussa otsikkonaan ”Russia and the WTO – end of journey or just a first stop”. Myös AEB (Association of European Businesses) järjesti konsulaatissa tilaisuuden otsikolla ”Russia´s Accession to the WTO”. Aihe on luonnollisesti ollut esillä, eikä myöskään vähiten täällä Venäjällä. Mielenkiintoista heittää kysymys, että kumpi, vihdoin jäseneksi hyväksytty Venäjä vai Venäjän kauppakumppanit ovat tätä hetkeä enemmän odottaneet.
Varmasti viimeistään pitemmällä juoksulla Venäjän WTO-jäsenyys hyödyttää sekä Venäjän kanssa kauppaa tekeviä, että myös Venäjää. Vaikka, esim. tällä hetkellä kaikki venäläiset teollisuusyritykset eivät pystyisikään kilpailemaan tasavertaisesti ulkomaisten tuotteiden rinnalla. Mutta WTO-jäsenyys on varmaankin se ”pakollinen” terve ruiske, myös ajatellen Venäjän modernisaatio kehitystä ja laajennusta raaka-aineiden tuottajasta ja tarjoajasta kohti monipuolisempaa kauppatavaroiden tuottaja- ja viejämaata. Viimeistään nyt Venäjän oman teollisuuden on pakko alkaa jotain tehdä oman teollisuuden elinvoimaisuuden hyväksi. Sitä on mielenkiintoista seurata, sanotaan 3-10 vuoden perspektiivillä, että kuinka innovatiivisesti paikallinen teollisuus tulee kehittymään. Eikä pelkästään energia vaan myös muu sektori. Ja millä otteella tuleva Venäjän presidentti asiaan ryhtyy.
Mutta itse odotan myös tietyllä mielenkiinnolla sitä, milloin molempien maiden, Suomen ja Venäjän presidentit tapaavat, kun myös Venäjällä tuleva presidentti on astunut virkaan. Ja kummassa maassa tapaavat. Tosin sitä ei ehkä ole vaikea arvata. Mutta, että toteutuuko tapaaminen vielä myöhemmin loppuvuoden puolella?
Henri Malkki, Suomi - talo
